Lehdistötiedotteet, 2.9.2015
Tiedote 3/2015
2.9.2015
Kehitysyhteistyöhön kohdistuu historiallisesti suurimmat ja muihin sektoreihin verrattuna suhteellisesti mittavimmat leikkaukset. Kaikkiaan hallitus leikkaa 330 miljoonaa euroa lahjamuotoisesta kehitysavusta. Myöskään päästökauppatuloja, joita kertyi esimerkiksi viime vuonna 69 miljoonaa euroa, ei enää ohjata kehitysyhteistyöhön. Vastoin Suomen kansainvälisiä sitoumuksia myös ilmastorahoitus katetaan vähenevistä kehitysyhteistyömäärärahoista. 130 miljoonaa euroa muutetaan lahja-avusta laina- ja pääomasijoituksiksi, joilla on määrä tukea yksityisen sektorin roolia kehittyvissä maissa. Samanaikaisesti hallitusohjelma kuitenkin painottaa entistä enemmän kehitysyhteistyön tuloksellisuutta.
Leikkaukset toteutetaan täysimääräisinä jo vuoden 2016 alkupuolella. Etupainotteinen aikataulu vie pohjan hallitusohjelman peräänkuuluttamilta tuloksilta, sillä ne eivät jätä tilaa rationaaliselle päätöksenteolle. Leikkauslinjaa ei myöskään suhteuteta tuloksiin, vaan päätös on poliittinen.
”Moni yhteistyösuhde ja positiivinen muutosprosessi katkeaa leikkauksiin. Menetämme pitkällä aikavälillä investoitua taloudellista ja henkistä pääomaa sekä kumppaniemme luottamuksen”, toteaa kehityspoliittisen toimikunnan puheenjohtaja Jouko Jääskeläinen(kd).
Yksityissektorin kasvavaa tukea lukuun ottamatta yksikään kehitysyhteistyön lohko ei ole suojassa. Leikkaukset koskevat kansalaisyhteiskunnan toimijoita, kansainvälisiä järjestöjä sekä maa- ja alueellista yhteistyötä. Kansalaisjärjestöt joutuvat varautumaan yli 40 prosentin supistuksiin. Tämä lopettaa usean järjestöjen toiminnan kumppanimaissa erityisesti Suomen hallitusohjelman kehitysyhteistyön pääteemojen, kuten naisten ja tyttöjen aseman parantaminen, demokratian ja vakaan kehityksen tukemisen parissa.
Samanaikaisesti hallituksen virallisena tavoitteena on parantaa kehitysyhteistyön tuloksellisuutta ja vaikuttavuutta juuri näillä alueilla. Myös Suomen tuki YK-järjestöille kutistuu kokonaisuudessaan lähes 60 prosenttia, vaikka juuri tänä vuonna Suomi on näkyvästi neuvottelemassa YK:ssa uusia kestävän kehityksen tavoitteita. Maa- ja alueellisen yhteistyön leikkaukset vaikeuttavat puolestaan yksityissektorin toimintaedellytyksiä kohdemaissa, vaikka niiden edistäminen on juuri hallituksen kärkitavoite.
Vastoin Suomen ulkopoliittista etua, Suomi vähentää humanitaarisen avun määrää, vaikka tarve kansainväliselle tuelle kasvaa jatkuvasti. Myös Suomen kehityspoliittinen osaaminen kapenee, kun asiantuntijatehtäviä karsitaan. Tuloksia ei synny ilman osaamista.
Hallituksen pidemmän aikavälin tavoite – kehitysrahoituksen nostaminen YK:n tavoitteiden mukaiseen 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta – muodostuu tulevaisuudessa entistä vaikeammaksi. Leikkausten seurauksena Suomi putoaa yhä kauemmaksi muista pohjoismaista. Ruotsi ja Norja käyttävät yhä kehitysyhteistyöhön yli viisi miljardia ja Tanska kaksi ja puoli miljardia euroa. Leikkaukset lyövät loven myös Suomen kansainväliseen imagoon.
”Suomen kansainvälinen kuva on myös keskeinen kilpailukykyymme vaikuttava tekijä”, muistuttaa KPT:n varapuheenjohtaja Gunvor Kronman (rkp).
KPT esittää, että leikkausten aikataulua ja laajuutta on tuloksellisuuden nimissä uudelleen harkittava. Lisäksi vuoden 2015 aikana kertyneet päästökauppatulot on ohjattava kehitysyhteistyöhön jatkuvuuden pelastamiseksi.[1]Ilmastorahoitusta ei tulisi tässä tilanteessa kattaa kehitysyhteistyövaroista. Kehitysyhteistyön rahoituksessa tulee varmistaa määrärahojen kasvu, jonka avulla 0,7 prosentin bktl-osuus ja kansainväliset sitoumukset saavutetaan.
Lisätietoja: Jouko Jääskeläinen, KPT:n puheenjohtaja, puh. 050 512 0782,jouko.jaaskelainen@kd.fi Marikki Stocchetti, KPT:n pääsihteeri, puh. 050 525 864marikki.stocchetti@formin.fi
Kehityspoliittinen toimikunta on ainoa systemaattisesti ja laaja-alaisesti Suomen kehitysyhteistyötä sekä -politiikkaa seuraava ja arvioiva taho. Valtioneuvosto asettaa kehityspoliittisen toimikunnan hallituskausittain. Sen jäseniä ovat kaikki eduskuntapuolueet ja ministeriöt sekä kansalaisjärjestöjä, tutkimuslaitoksia ja intressiryhmiä.
[1] KPT:n jäsenistä Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) ei kannata päästökauppatulojen ohjaamista kehitysrahoitukseen, vaan EK:n näkemyksen mukaan tulot tulisi kohdentaa päästöjen vähentämisen teknologioiden kehitykseen (t&k) ja energiaintensiivisten hiilivuotoalojen lisäkustannusten kompensointiin kansainvälisten kilpailukykyvaikutusten vuoksi.